Yllä oleva pätkä voi näyttää hämmentävältä ensimmäisellä vilkaisulla. Toisella vilkaisulla mieleen voi juolahtaa, että pitäisiköhän kirjoittajan kenties säätää tietokoneensa kieliasetuksia. Mutta kokeilehan piruuttaan korvata vieraita (paitsi jos osaat klingonia) termejä sopivasti taivutetuilla muodoilla sanoista mätsätä, poketti, huukki, mikro, dynota ja toppi. Joko katkelma käy järkeen?
Liki kaikissa harrastuksissa on oma kielensä. Siinä missä soittoniekat kinastelevat harmonioista ja modulaatioista, kiipeilijät dynoavat hänkillä ja grimppaavat mikroista. Tämä on luonteva seuraus melko uniikista toiminnasta, johon arkipäivän sanasto ei aina riitä.
Muistan elävästi ensimmäiset kerrat kiipeilyseinän äärellä, kun kokeneet kävijät juttelivat keskenään tai opastivat noviisia. Lauserakenteet ja sidossanat muistuttivat suomea, mutta viesti ei koskaan saapunut perille. Ajatukset kuten "Mikä dino?", "Miksi laittaisin vasemman käden taskuun, kun seinällä on vaikea pysyä muutenkin?" ja "Que?" valtasivat mielen. Kiipeilyn kehäketut tarjosivat ymmyrkäiselle hoomoilaselle aina ystävällissävytteistä lisäselitystä, ja ajastaan viesti saavutti vastaanottajan. Hengitettyäni kiipeilyhallilla mankkapölyä muutaman kuukauden, opin itsekin kielen auttavasti ja kykenin kommunikoimaan muiden kanssa liki sujuvasti.
Mutta edelleen erikoissanaston viljely, eittämättä tarpeellinen sellainen, huvittaa ajoittain, erityisesti asioidessa ensikertalaisten kanssa. Kun huudan kolmessa metrissä vapisevalle ihmispololle: "Mätsäät siihen mikron viereiselle anderille", niin en voi kuin ihmetellä omaa toimintaani. Voisin antaa vinkkejä arameaksi samalla lopputuloksella.
Onneksi kiipeilijät ovat ymmärtäväistä ja joviaalia sakkia, ja yleensä kielimuuri on ylitettävissä. Mikäli haluat testata oman kiipeilysanastosi laajuutta, voit miettiä, kuinka monta esimerkiksi tämän koonnin sanoista tunnet. Minä tunnen joitain.
Solidia räpellystä systemboardille vaan kaikille!
Risto Leinonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti