Kiipeilijät

Kiipeilijät

maanantai 26. toukokuuta 2014

On sight

Onsight -nousulla tarkoitetaan reitin kiipeämistä ilman ennakkotietoja. 'Saittaamisen edellytyksenä on, ettei kiipeilijä ole ennakkoon harjoitellut reittiä tai sen osaa taikka nähnyt tai kuullut reitin suorittamiseen liittyvää tietoa, eli betaa.


'Saittaaminen vaatii kiipeäjältä reitinlukutaitoa, intuitiivista kiipeilytekniikkaa ja kykyä hallita omaa suorittamista. Tämän takia monet kiipeilijät mieltävät onnistuneen onsight -nousun erityisen puhtaaksi ja arvokkaaksi. Toisaalta tämä puhtaan nousun tavoittelu saa monet kiipeäjät jättämään laadukkaita reittejä kokeilematta. "Menee onsight pilalle jos nyt yritän. Ehkä seuraavalla kaudella olen tarpeeksi hyvä", joku uskottelee itselleen. Tilanne korostuu luonnollisin varmistuksin kiivettävillä reiteillä, jotka voivat olla psyykkisesti vaativia. Toki on tervettä tuntea rajansa, eikä yrittää mitään potentiaalisesti vaarallista. Kuitenkin reittejä pantatessa voi ohittaa hienon linjan ja hyvän mahdollisuuden oppia.

Trontti Eetvartin (6B+) onsight -yritys. Notko.
Kuva: Heikki Pitkänen

Oma kiipeilykokemukseni ei ole vielä mittava; kiipeän vasta kolmatta kesää. Siinä määrin olen kuitenkin onsightaamiseen hurahtanut, että ajattelin koota joitain kokemuksiani touhusta. Jos se vaikka innostaisi jonkun muunkin kokeilemaan omia rajojaan.

Vireytyminen
Tämän osa-alueen oppiminen on ollut minulle henkilökohtaisesti ehkä vaikeinta. Vireytymisellä tarkoitan sopivaan fiilikseen ja "flow'hun" pääsemistä. Kotona voi katsella kiipeilyleffoja ja räplätä kamoja, ja siten nostattaa intoa lähteä kalliolle. Sohvakiipeilyä merkittävämpää on kuitenkin vireytyä kalliolla. Pelkkä käsien pyörittely reitin alla ei riitä ainakaan oman kiipeilykoneen käynnistämiseen. Kropan lämpeneminen ja sopivaan kiipeilytuntumaan pääseminen vaatii vähintään parin-kolmen helpomman reitin kiipeämistä. Lämmittelyreittien pitäisi kuitenkin olla sen verran haastavia, että niihin pitää keskittyä.

Nousun rytmittäminen
Rytmittämisellä tarkoitan kykyä tehdä oikeita ratkaisuja onnistuneen nousun takaamiseksi. Nousun voi pilkkoa esimerkiksi varmistusvälien mukaisiksi tavoitepätkiksi, jolloin kuuppa ei sula ajattelemalla liian pitkälle. Useimmat kiipeilyreitit myös koostuvat vaihtelevista osuuksista, joista osa on kuluttavampia ja toiset helpompia. Liika jahkailu vaikeassa kohdassa verottaa paljon voimia, joten on kyettävä tekemään nopeasti oikeita ratkaisuja. Rytmi on tärkeä osa etenkin luomuvarmistettavalla reitillä. Kädet vapaa lepo ja hyvä varmistus voi odottaa vain muutaman muuvin päässä, jolloin vaikeassa kohdassa junnaaminen on typerää. Toisaalta pysähtymisestä kieltäytymisen ja itsepäisen tykittämisen jälkeen 3 metriä jalkojen alla siintävä mikrokiila on omiaan edistämään sormihien eritystä ja ylipuristamista. Oikeiden ratkaisujen tekeminen perustuu 'saitatessa intuitioon.

Hengittäminen
Onsight -nousun psyykkinen kuormittavuus voi olla kova. Epätietoisuus, itselle asetetut tulospaineet sekä virheiden tuottama turhautuminen ja fyysinen rasitus häiritsevät kiipeämistä. Primitiivinen tippumisen pelko aiheuttaa sportti-reitillä klipin kauhomista aivan liian korkealta, ja saa tradissa asettamaan varmistuksen halkeamassa pään yli – estäen jammaamisen varmistuksen alle. Hyvän kiipeilyrytmin säilyttäminen, rauhallinen hengittäminen ja keskittymisen ylläpitäminen ennustavat hyvää suoriutumista. Itse olen huomannut, ettei oikeassa mielentilassa vaikeallakaan reitillä ajattele putoamista, vaan seuraavaa muuvia. Edellytys keskittymiselle on luottamus alla olevaan varmistajaan, köyteen, valjaisiin sekä omaan kokemukseen ja taitoon.


Ruotsin jääkiekkomaajoukkue on pitkään tiennyt että virheiden pelon lietsomisen sijasta kannattaa rakentaa luottamusta omaan tekemiseen. Tekstin kuvituksena käytetyn Trontti Eetvartin nousuyritys jäi vain yritykseksi. Kokemuksesta on kuitenkin mahdollisuus oppia. Oletin aivan väärän kohdan reittiä olevan vaikein, joten todellinen vaikein kohta pääsi yllättämään. Asetin vaikeassa kohdassa pään yli varmistuksen, jonka jouduin myöhemmin putsaamaan, sillä se esti otteiden käytön. Olin laittanut jalkaani kengät, jotka oli jo pitkään pitänyt lähettää pohjattavaksi, enkä luottanut jalkaotteisiin. Reitin kokeileminen oli kuitenkin erittäin arvokas kokemus. Nautin kiipeämisestä ja pääsin testaamaan rajojani. Edessä on vielä hienon linjan redpoint!

lauantai 3. toukokuuta 2014

SKIL kouluttajien tapaaminen Tampereella

Kiipeilyliitto järjesti maaliskuun loppupuolella kouluttajien tapaamisen ja samalla koulutustilaisuuden Tampereen kiipeilykeskuksessa. Olin sopivasti tuolloin ns. etelän (kiipeily)lomalla, ja kun KO-koekin on osumassa omalle kohdalla toukokuussa, lähdin mukaan tsekkaamaan tyypit ja treenaamaan. Heikki innostui niin ikään osallistumaan, sillä samalle viikonlopulle suunniteltu KTO-koe oli peruttu. Kaiken kaikkiaan tässä tilaisuudessa taisi olla jotain 15 kouluttajaa paikalla, joten Karelian kiipeilijöitä edustettiin ihan hyvällä osuudella.

Oli tietysti kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusinkiin tyyppeihin, mutta ennen kaikkea oli hauska treenata ja kertailla köysijuttuja yhdessä. Päivä aloitettiin keskustelemalla lainsäädännöllisistä asioista, kuten turvallisuuteen liittyvistä seikoista, vastuukysymyksistä sekä siitä mitä esim. palveluista - kuten kiipeilyohjauksesta tai kursseista - on etukäteen kerrottava kuluttajille.

Tästä jatkettiin kiipeilyhalliin simuloimaan ongelmatilanteita. Osuus oli hauska ja valaisevakin. Tilanteiden demoaminen ei aina kuitenkaan ole ihan simppeliä - esim. opimme, että paita voi olla vaikea saada varmistuslaitteen väliin jumiin ainakin silloin, kun sen haluaisi toimivan... Kuulimme tosin myös tapauksesta, jossa alaslaskettavan yläköysittelijän (!!) hiukset olivat jäänet häntä varmistavan tyypin varmistuslaitteen väliin - joten paljon on mahdollisia ongelmatilanteita, joita on varsin vaikea edes visioida...

Paita jumissa? © Heikki Pitkänen
Itse simuloin simulointiharjoituksissa lähinnä kiipeilyä... © Heikki Pitkänen
Lounastauon jälkeen keskusteltiinkin sitten riskeistä, niiden arvioinnista ja niihin varautumisesta. Tämän jälkeen päästiin päivän ehkä energisimpään osuuteen, eli Enni ja Pauli olivat koonneet kiipeilyhalliin useita erilaisia tehtävärasteja (köysitekniikoiden ja muiden teknisten taitojen harjoitteluun), joita kiersimme pareittain. Kaikkia ei varmasti kukaan ehtinyt tässä parissa-kolmessa tunnissa kiertämään, mutta aika monta kuitenkin. Tarkoitus olikin, että jokainen voisi valita juuri niitä juttuja, mitä itse haluaa kertailla tai harjoitella.

© Heikki Pitkänen
Itse testailin ensin sooloamista eri keinoin: grigrillä ja mini-traxionilla. Prusikoinnit jätin tällä kertaa suosiolla hikoilematta. Mini-traxion olikin uusi tuttavuus ja superkätevä - ts. sellainen löytyy nyt omastakin räkistä.

Sen jälkeen siirryin haulauspisteelle. Painava lasti - Pauli arveli, että "sikamme" painoi 50-60 kg, mutta saattoi se olla enemmänkin... -  on tuskaista näköjään traxionillakin, mutta nousee kuin nouseekin. Lopuksi kertailin pelastettavan kanssa laskeutumista multipitchreitiltä - eli yksinkertaisesti siten, että ensin laskeuduttiin boulderin päältä väliankkurille, vedettiin köysi alas, ja jatkettiin alas. Eli multipitch-treeniä boulderhallissa. Ei ihan tavallista, sanoisin.

© Heikki Pitkänen
Treenipäivän päätteeksi alkoi Vertikaalin kisat. Reitit olivat houkuttelevan näköisiä, mutta passasin suosiolla. Jäin kuitenkin katsomaan karsintoja vähäksi aikaa, kannustamaan frendejä ja boulderoimaan.

En ollut käynyt Tampereen kiipeilykeskuksessakaan aiemmin, joten oli nasta nähdä sekin paikka. Itse asiassa pidin sitä aika kivana - sellaisena pienenäsuurena, eli superkompakti, johon oli onnistuttu sijoittamaan tosi monipuolinen boulderhalli sekä yllättävän paljon köysireiteillekin tilaa. Päivä oli siis kiva ja tarpeellinenkin monella tapaa. Suosittelen, sikäli kun näitä jatkossa taas järjestetään.