Leikkisästi kisailemassa Jyväskylässä.

Lari heitti joskus facebookissa ehdotuksen, että lähdettäis Jyväskylään, ja tarkemmin sanoen siellä tapahtuvaan boulderliigan osakilpailuun, joka kulkee myös nimellä PAJA Open. Noh, tästähän me Antin kanssa innostuimme, vaikkakin niin hitaasti, että Larilta loppui jo usko, ja hän perui lähtönsä. Antin kanssa me päätimme kuitenkin, että lähdetään kun asiasta oli jo pari sanaa vaihdettu. Lisäksi kuultiin, että Nuutti ja herra Koponen ovat myös paikalla. Eli suunnitelmasta todeksi. Ilmoittauduttiin kisaan ja jäätiin odottelemaan sitä suurta päivää.

Kisapäivää edeltävä yö meni oikein mukavasti, kun kotitalo päätti järjestää pientä yöviihdettä jäätyvän lämminvesiputken parissa. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä Markulta aiemmin saatujen vinkkien perusteella.

Kisa-aamu siis koitti, ja matkalle päästiin suuremmitta kommelluksitta, sillä kaikilla oli kellotkin ollut oikeaan aikaan soimassa. Matkalla syötiin jo perinteeksi muodostunut pekoniateria (kirjoittajan perinteeksi). Antin syömisiä ei tullut seurattua, mutta joku burger-ateria sielläkin oli.

Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten ilmoittautumisten jälkeen jäi reilusti aikaa katsella reittejä ja suunnitella, että mitä sitä sitten kisassa oikeastaan lähdetään yrittämään. Ensivaikutelma reiteistä oli, että ompas ne vaikean näköisiä, mutta kun niitä hetken tuijotti, niin tottakai ne helpommaksi muuttuivat. Ei ne lopulta nyt niin kovin helppoja olleet, mutta hyviä ja vaihtelevia reittejä kuitenkin.

Tai siis olihan ne kisan voittajakaksikolle helppoja, sillä Andy ja Ilari kiipesivät ne kaikki ja pitivät ilmeisesti pienet treenisessiot muitten ihmisten yhä vääntäessä reittejä ylös. Bongasin herrat ainakin dynoilemassa ja vetämässä yhdellä kädellä leukoja. Mielettömän hyvä tekniikka siis heillä. 

Sivuhuomautuksena, että reittejä oli 48 kappaletta.

Pajalla oli myös omasta mielestäni ihan hyvä oivallus siitä, että reitit oli numeroitu vaikeusjärjestyksessä: 1 oli helpoin ja 48 oli vaikein. Pientä heittoa tuossa kyllä oli tai sitten tietyntyyppiset reitit eivät vain itselleni soveltuneet. Kiipesin kaiken kaikkiaan 17 reittiä vaikeimman ollessa numero 26. Antti ja Nuutti suoriutuivat hieman paremmin, luvuin 24 ja 19.

Palkintoihin oli panostettu todella paljon. Kisan voittajista en tiedä tarkkaan, mitä heidän palkintopussissaan oli, mutta palkintojen jaon jälkeen oli arvonta kaikkien osallistuneiden kesken. Siinä palkintoina oli muun muassa pädi ja otelauta! Lisäksi oli myös paljon pienempiä palkintoja. Itselläni ei arpaonnea tällä kertaa ollut, mutta Antti voitti kiipeilyhousut itselleen.

Loppujen lopuksi kisasta jäi oikein mukava fiilis, ja paikkana Boulderpaja oli erittäin miellyttävä. Voin varauksetta suositella kaikille. Tilaa oli sopivasti, ja seinäprofiilit olivat mukavan vaihtelevat. Paluumatkalla jo vähän spekuloitiin, että ehkä sitä ensi vuonnakin voisi osallistua, mutta aika näyttää.

Loppuun vähän kuvia, jotka kertoo ennemmän kuin pisinkään jaarittelu. Kiitos kuvista Harri ja Antti.

Ai niin: Jannelle erityiskiitos meidän komeista kisapaidoista!

Kisat käynnissä, ja ettei ois Koposelta jo paita lähteny.

Antti ei voi uskoa silmiään. Siistejä reittejä, mutta yhtäkään ei ole QR-koodattu..

Minä ja hieno reitti, joka vaati itseltäni pienen oivalluksen mennäkseen.

Antti ja keltaiset nappulat. En kyllä muista menikö, mut ainakin hetken matkaa meni. 

Jyrkkääkin profiilia löytyi.

Tämä reitti ei mennyt. Liian slouppaava.

Muotoja oli käytetty mukavan luovasti.

Oli siellä muutama reitti ihan kahvoillakin.

Vaikein kiipeämäni reitti. Pieniä otteita suoralla seinällä.

Antti ei sloupeista säikkynyt.

Sami on opetellut kiipeämään ilman jalkoja. Vahvan näköistä menoa.

Nuutti muuvittelee välillä ihan hyvilläkin otteilla.

Muitakin kiipeilijöitä oli paikalla.

Keltaisia nappuloita oli vähän joka profiililla.

Teksti: Juha

Kuvat: Harri ja Antti.