Työasiat veivät minut Lahteen kuluvan viikon alkupäivinä. Sattuipa vielä niin sievästi, että vanha ystävämme Joona oli joutilaana eräänä iltana, jolloin myös allekirjoittaneen aikataulut mahdollistavat pienen irtautumisen. Valitettavasti sää oli sellainen, että Lahden
Hot jooga ja kiipeilystudio -kompleksi piti jättää välistä ja mennä ulos kettujen, käärmeiden, hyttysten ja tien äänien kiusattavaksi E75-tien varteen samaa
nimeä kantavalle boulderalueelle.
Joona nouti minut kyytiin kyliltä, ja parinkymmenen minuutin jälkeen olimmekin jo kivien kulmilla. Siirtymä kiville todisti Joonan pitkät lahkeet huomattavasti omaa asuani järkevämmäksi valinnaksi, ja tällä kertaa skraaduja ei tarvinnut odottaa kiville asti. On se kumma, kun luonto on aina keskellä metsää!
Joona esitteli paikan kiviä, jotka olivat ensimmäisiä piskuisia lukuun ottamatta kohtalaisen massiivisia tottumattomalle, eikä viime metreiltä paljon huvittanut tippua pädin viereen. Paikalle tyypillinen hiekkakivimäinen pinta teki vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Pinta on kuin
santapaperia, ja tuntuma tassun alla on oikein kiva. Ajoin seassa oli jotain mystistä punaista rosopintaista ärsyttävää materiaalia, mutta muissa tilanteissa tuo pinta tekee paikasta varmastikin melko uniikin Suomen olosuhteisiin.
Parilla kivellä (Iso hiekkakivi ja Meganega) kiivettiinkin vähän. Minun tapauksessa hyvin vähän, mutta Ison hiekkakiven päälle sentään jähysin kerran, kun alas ei enää uskaltanut. Tuhannet kiitokset Joonalle seurasta ja kuvista!
Vahva suositus E75:lle.
 |
| Meganega ja kivi. |
 |
| Oikeasti tuo on hirmu korkea; kuvassa vain näyttää, että olisin käytännössä vielä patjan pinnassa. |
 |
| Ihan mielipuolinen tuo kivi. |
 |
| Joona näyttää, mitä minun olisi pitänyt tehdä. |
|
 |
| Iso hiekkakivi. |
 |
| Iso hiekkakivi ja keskikokoinen tyyppi. |
Teksti: Risto
Kuvat: Risto ja Joona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti